Lopuksi

Eli kuukauden treeni on nyt ohi, ja fiilis on hyvä.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kroppa noin pääpiirteissään kesti koko ajan, eikä esim. luita murtunut, tai saanut jotain kuolettavaa flunssatautia kesken kaiken. Vasemman ja oikean jalan vammailut olivat kohtalaisen odotettavia. Liian vähän treeniä etukäteen ja liikaa hyvin pienellä aikavälillä. Kun äityi varomaan toista, niin toinen joutui enemmälle rasitukselle kuin suotavaa, eikä lopputulos ollut hauska.

Painohan ei tippunut grammaakaan. Kiitos palautusjuomien, elektrolyyttien lisääminen joka treenin juomapulloon sekä satunnaisen makeannälän, olivat input ja output tässä psykofyysisessä prosessissa melkolailla samat. Kunto tosin koheni (no ylläri) ja kroppa sai ehkä yhden lihasmyhkyrän lisää johonkin sellaiseen paikkaan, josta sitä ei ikinä löydä.

Kaiken kaikkiaan oli kivaa, ja MT-äijät pysyivät melkeinpä niinä ainoina henkilöinä, jotka eniten ottivat kontaktia (no potkivat päähän siinä sivussa, mutta kuitenkin) ja joita oppi tuntemaan.

Naureskeleva mies, hullu mies ja pro-äijä

Joku random-treineri ja paini/nyrkkeily-mies

Noi ja jannu joka nukkuu päivystyspöydällä

Ninja-vaari

... ja ninja-kissat, joita on salilla varmaan toistakymmentä

Itse olen ylpeä suorituksesta kaiken kaikkiaan. 27 2h treeniä 30 päivän sisään, josta viikko meni kipeytymiseen kansallisen juhlapäivän aikana. Eli käytännössä nämä treenikerrat tehtiin 30 päivän sijasta 23 päivän aikana. Muay Thai näillä näkymin jatkuu vielä syksylläkin, kun pääsen takaisin Herwoodin metsiin, mutta kaveriksi ajattelin ottaa myös brasilialaisen jujutsun. Saa nähdä miten silloin miestä viedään, vai viedäänkö suoraan paareilla.

Ja kellekään ei varmaan tullut yllätyksenä mitä veisua lainataan viimeisessä blogauksessa.

"HALUAT MAAN JOLLA SATONI KASVAA
HALUAT VÄKIVALTAKUNTAA

Et silti minusta pääse,
Vain taju lähtee
Ja ankara rahina käy
On luutunut päähäni kipupiste,
Olen tyhjä arkki,
Kirjaat artiklaa
Jos ikinä nousen,
sinä tiput,
Tee siis työ
Tämä on vallankaappauksen yö"
- Stam1na

Näihin sanoihin suljen väkivaltakirjan.

Day 30, Lajinsa viimeinen

Kyllä, koko kuukausi piti olla treeniä. Kyllä, hehkutin sitä alussa. Nyt kuitenkin jäätiin paria päivää vajaaksi. Miksikö näin?

Maanantaina vasen pohje tuntui kuin olevan kestona jännitystilassa, joten päätin hoitaa juoksevia asioita BKK:n puolella ja jätin treenit väliin. Tänään kuitenkin treeneihin, vaikkei vasen jalka ihan kunnossa ollutkaan. "Kyllä se siitä lämpiää" ajattelin.

Demo-vääntö (jonka yllättäen hävisin)

No eihän se sitten auennut, yhden mitsierän jälkeen vasempaan ei saanut oikeastaan mitään voimaa, ja kun tähän lisäsi pari todella huonosti nukuttua yötä, oli treeni sitten lähinnä läpsimistä. No, tuli otettua muutama foto ja juteltua treenaajien kanssa hassuja. Muutama treenaaja päättikin tulla kokeilemaan, että "onkos siinä isossa valkoisessa voimaa" ja tekniikan sekä kokemuksen voimin kyllä painoivat miehen niskasta maahan leikiten. Toinen onnistui kiemurtelemaan vapaaksi kun nostin sitten kostoksi ilmaan, mutta Noi oli sen verran pieni kaveri, että noustuaan 40cm korkeuteen ilmaan, ei alaspääsystä ollut toivoakaan.

Ninja-vaari opettaa lisää kyynärpäämuilutusta "tulkin" välityksellä

Huomenna kuitenkin käydään vielä pelipaikalla ja tunkataan valmentajille kärsivällisyydestä palkkioksi hieman lahjoja. Thaimaassa kun pitäisi periaatteessa antaa kaikille tutuille joka ikisissä kissanristijäisissä jonkinmoinen lahja, ja kun on jäänyt parit lahjat väliin, niin annetaan nyt sitten kerralla vähän enemmän..

Ko suomalaane antaa lahajan, niin on se lahaja suomalaane

"Viimeisen illan viimeisellä lenkillä
Istun viimeisen bussin viimeisellä penkillä
Viimeisen askin, viimeisen tupakin
Pistän palamaan siihen on viimein lupakin
Ja kun viimein illan, illan viimeisen
Viimein laulu mielessä hyräilen"
- Eppu Normaali

MT3 valmis, tavoite saavutettu

Täytyy myöntää että yllätyin hieman kun treeneihin päästyäni minulle ilmoitettiin, että teen Muay Thai 3 kokeen tänään. Omien laskujeni mukaan kurssia olisi pitänyt olla jäljellä vielä 4 kertaa. Noh, ei siinä muuta kuin koetta tekemään.

Alun varjonyrkkeilyn jälkeen pääsin sparraamaan englantilaisen MT4-kurssilaisen kanssa. Sparraus meni mukavasti, etenkin kun ottaa huomioon että vasen olkapää oli edelleen kipeä eikä kestänyt ollenkaan voiman käyttöä. Englantilainen oli taidoltaan normaalia länsimaista tasoa: lyönnit lähtivät hyvin, potkut eivät niinkään. Sain pari potkua menemään läpi blokista päähän, vaikka muuten olinkin taas enemmän ottavana osapuolena. Hyvää harjoitusta joka tapauksessa.

Kolmen sparrauserän jälkeen yksi erä grapplingiä, jonka tiimellyksessä hukkasin korvasta segmenttirenkaan. Tiedetään, lävistyskorut + muay thai = huono yhdistelmä. En ole pitänyt pyöreää rengasta kovin suurena riskinä, eikä nytkään käynyt muuta kuin että koru hukkui jonnekin.

Lopuksi vielä säkin mättämistä ja koe valmis.

Hitin ottamisen jälkiä osa 2.0

Kauhugallerian jatkoksi, joka oli siis jalkafetissin omaaville, pistetään vielä jatkoksi sekalaisia ruumiinosia.


Tämä kuva edustaa sitä jalkaa, joka laukesi. En tiedä onko tuolla ihan jumalattoman kipeällä violetilla mustelmalla mitään tekemistä sen kanssa, että jalka ei kunnolla kanna juuri nyt, mutta ei se ainakaan tilannetta paranna.


Tämä tässä on oikea käsi (iik, rintakarvoja). Tällä kädellä on blokittu potkuja, kyynärpäitä ja annettu hieman omiakin. Kuten kuvasta näkyy, ilm. muutama niistä oma-annetuista kyynärpäähiteistä ei aivan onnistunut.

Day 26, Minun oikeus

Tänään piti tulla kuvia treeneistä, jo perjantaisin tavaksi tulleeseen tapaan, mutta koska hovikuvaaja ei viitsinyt tulla paikalle, vaan jäi kämpilleen pelaamaan Nintendo DS:ää, niin ette sitten saakaan mitään.

Mutta harjoituksiin.

Taas aamusta eksyin olettamaan, että tulee normipäivä, mutta metsään meni kuin teinicorolla juuri kortin saaneelta. Ensimmäiset treenit nimittäin alkoivat perin laiskasti. Heti kun saavuin pelipaikalle, niin minut kutsuttiin syömään, sillä ilm. siellä oli päällänsä joku kollektiiviruokailu, johon olivat kaikki valmentajat ja valmennettavatkin tervetulleita. Vatsassa kuitenkin myllersi vielä tuhti aamupala joten passasin.

Sinä sitten alkulämmöt ja askeleet läpi. Valmentajat kuitenkin näyttivät käyttävän energiansa lähinnä ruoan digestoimiseen, joten menin omatoimisesti mätkimään säkkiä. Siinä ehdin taas varmaan minuutin olla rauhassa kunnes Noi tuli viereen istuskelemaan ja huuteli aina välillä käskyjä uudelle sarjalle. Heti toisen erän alussa Noi selittikin koukkuja tarkemmin, ja koko erän paukutinkin pelkkiä yläkoukkuja. Otti meinaan hieman olkapäihin ja lapoihin.

Kun hain vettä, tämä 60-vuotias ninja-vaari yhytti minut. Ja mitäkö tehtiin? Kyynärpäitä tehtiin. Opeteltiin kyynärpäitä läheltä, kaukaa, läheltä ja taas kaukaa. Sitten opittiin pari potkublokkia, kamppia ja taas hieman kyynärpäätä. Sitten säkille ja kyynärpäätä.

Lopun kyynärpäätreenissä oli jo joku 4 thaikkujunioriakin monttu auki katsomassa kun valkoinen mies paukutti. Koko tätä ninjavaarin tarjoamaa rääkkiä kesti sen kokonaisen tunnin ilman taukoa, ja nyt on sitten kyynärpäät violetteina.

Vaikka olenkin tuskaillut vaa'an kanssa, että eihän se paino tunnu tippuvan mihinkään, niin tuli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Olin hakemassa toimistosta vettä (vesiautomaatti tyhjä) ja toimistovirkailija heittikin siinä, että "First you come here, you little fat. Now, you more muscle. Veri good". Mää olin ihan pähkinöissäni.

Ja sitten iltapäivän treeni. Ensimmäistä kertaa kirjoitin tätä blogausta kahdessa osassa: aamutreenit heti aamureenien jälkeen ja toisen osan nyt myöhemmin illalla. Sillä jos en tätä olisi tehnyt, olisi päivätreeni jäänyt niin illan aktiviteettien varjoon muistilokeroissani.

Siis iltatreenit. Tulin pelipaikalle, ja heti joku huikkasi, että "you here again, training?". Jepjep. Viikon yhdeksäs kerta ja kieltämättä tuntui jo lihaksistossakin, sekä ilmensi itseään "muutamalla" mustelmalla ja naarmulla ympäri kroppaa. No treeni kuitenkin alkoi rennosti. Vedin alkulämpöä päälle puolisen tuntia, ja huomasin taas kerran olevani salilla vain viiden valmentajan kanssa.

Great.

No sitten shadowia pari erää, kunnes Naureskeleva Mies kysäisee, että "MT3 Exam? Soon", johon jotta "Yeah. Monday". Sit se hämmentyi, koska ei osaa kovin hyvin lontoonkielen saloja, ja Noi heittikin, että "You do MT3 exam now, ok?". No olihan sitä puhuttu, että se tehtäisiin maanantaina, mutta Noin kysymys oli enemmänkin kohtelias toteamus kuin suoranainen kysymys.

Examiin siis.

No sehän meinasi, että vielä yksi shadowi, joka meni helposti kun lämpöäkin oli jo kahden erän pohjilta. Sitten säkille, jossa ensin polvea, johon todettiin, että "enough power" kun säkki lenteli ties minne kun latailin siihen koko olemuksellani. Sitten etupotkua ja tuplapotkua. Homma sujui molemmilla jaloilla perin pätevästi.

Sitten sparrausta. Sparrikaverina Naureskeleva mies, joka on A) painavampi (joku 4kg) B) lyhyempi (joku 20cm) C) Jumalattoman paljon kätevämpi. No sain muutaman potkun perille, lensin kolme kertaa maahan, otin jumalattoman monta kertaa etupotkun mahaani, mutta kuitenkin väänsin niin pirusti, että ilm. suoritukseni hyväksyttiin. Sitten näytin puolihuolimattomasti, että oikea jalka oli ottanut vähän hittiä eilen sparrissa (kirjavanvärinen mustelma heti polven sivussa), eikä ihan täydellä teholla pysty sillä jalalla tekemään. No seuraavaksi olisi ollut grapplaus-harjoitus, mutta se sitten peruttiin ettei jalalle käy mitään. Halusin kuitenkin, että grapplailtaisiin, ettei jäisi puolisuoriutunut olo. Siinä sitten löysin itseni pari kertaa lattiasta ja kun nousin sen kuuluisan Viimeisen Kerran siitä maasta, niin vasen jalka sanoi "-naps-".

Olenhan monta viikkoa vinkunut, kuinka oikea jalka on kipeä? No näinä yhdeksänä treenikertana tällä viikolla näin ei ole ollu, vaan olen paukuttanut sillä oikealla aivaaan järrrkyttäviä määriä. No tästä tietysti seuraa, että kiertoliikkeessä oleva vasen jalka hieman väsähtää siitä.. no nyt se sitten laukesi, ja pohjelihas on tu-hot-to-man kipeä.

MT3 exam kuitenkin läpi! Mitä tämä sitten tarkoittaa? No.

Olen PRO-kurssilainen, joten kaikille niille, jotka ovat missään suhteessa epäilleet minua ikinä: Mä oon ihan vitun pro. Siitä on paperit.

Mutta huvitus ei lopu tähän! Kotimatkalla näet alkoi tuulla ihan jumalattomasi, ja olo oli hiekan lennellessä kuin olisin ollut hiekkapuhaltimessa. Pääsin kuitenkin torille syömään ja saatuani lautasen eteeni taivas aukesi, ja alkoi sataa vaakatasossa. Storet menivät äkkiä kiinni, etteivät kamat ja einekset lentelisi pitkin mantuja, ja ihmiset käytännössä katsoen pakenivat sateensuojiin.

Allekirjoittanut kuitenkin jäi syömään riisiä ja kanaa asenteella "jumalauta, kyllähän mä ton riisin syön" sitten tuli kovempi tuulenmyräkkä ja riisi lensi pois. "Jumalauta, kyllä ainakin ton kanan syön vielä".

Paikalliset katsoivat kuin hullua.

Eikä se homma loppunut vielä. Siinä missä lokaalit odottelivat sateensuojissa tunnolllisena, kun tiet tulvivat viiden minuutin satamisesta, meikä paineli takaisin kämpille, välillä jalka nilkkaa myöten lätäkössä. Viimeinenkin thaikku oli varma mielenterveydellisistä ongelmistani siinä vaiheessa kun viheltelin "Raindrops are falling on my head":in melodiaa ja aloin hypellä lätäkköihin.

Että semmonen päivä. Sävelradion sävellahja on kaikesta tästä huolimatta omistettu ninja-vaarille.

"On oma häpeäsi, jollet osaa kyynärpäitäsi käyttää
Silloin ystäväsi, tulee sinut paha tallaamaan
kun olet puolellani, etkä käänny voimakkaampaasi vastaan,
niin täytän maljasi, täytän niin että se yli vuotaa saa,
yli vuotaa saa, maahan"
- Timo "Nykyään Kansantanhuja" Rautiainen

Vapaaehdoton välipäivä

Eilen illalla oli kyllä hauskat treenit, kuten Teronkin blogauksesta pystyi päättelemään. Normaalin mitsien hakkaamisen jälkeen pääsin harjoittelemaan sparrausta erään isomahaisen valmentajan kanssa. Mies ei kyllä montaa kertaa potkinut/lyönyt, mutta väisteli sitäkin tehokkaammin. Tämän jälkeen alkoikin varsinainen hauskuus kun sparrauskaveriksi tuli yleensä Muay Thai 4:n janttereita 1-on-1 opettava mestari.

Edellinen mestarin sparrattavana ollut kaveri oli minua huomattavasti kokeneempi - ja nopeampi - thaikku, mutta tämäkin oli turvallaan 10 sekunnin välein. Potku -> jalasta kiinni -> kanveesiin. Vähemmän yllättäen löysin itsenikin vaakatasosta yhtä usein. Pari potkua ja joitain lyöntejä sain perille, mutta enimmäkseen olin vastaanottavana osapuolena - eikä mies ollut edes kovinkaan tosissaan. Molemmat olimme kyllä sangen väsähtäneitä erän lopussa. Ja seuraavaksi mies saikin vielä intoa puhkuvan Teron vaivoikseen. Kävi melkein sääliksi. Mutta vain melkein.

Illalla huomasinkin sitten että olkapää oli ottanut osumaa kanveesin rojahdusta harjoitellessa, eikä vasemman käden suoristaminen/nostaminen tahtonnut onnistua ilman kiputiloja. Siispä tänään vietetään vapaa-ehdotonta välipäivää.

Pertin nimipäivä

Koska tänään on Tuomionpäivä (!!!) niin pistän bonuksena vielä hirrrrviögallerian pystyyn kaikkien niiden iloksi, joilla on kovan luokan jalkafetissi ja tasan tarkkaan kaikkien muiden harmiksi.



Tämä kuva kertoo karun tarinan siitä, mitä käy täysin Muay Thai -ummikon jaloille, kun yrittää treenata vähänkin enemmän tosissaan. Kuva muutaman kuukauden takaa.


Kuva tältä päivältä. Kuva siitä, kuinka varpaat ottavat hittiä mitseistä kun niihin potkii. Ja sitten ne tulevat kipeäksi, ja kun potkii mitseihin lisää, niin pääsee ruumiin sisäinen parahdus.

That's all folks. Ehkä maailman typerin idea oli tämä, mutta juuri sen vuoksi täysin väistämätön.


Mikä?
Ääääää!
Äääää!
On Tuomiopäivä
Tuomiopäivä
Tuomiopäivä
Tuomiopäivä
Pertin nimipäivä
Jee...

Day 25, Tästä on hyvä jatkaa

Huhhuh nimittäin. Tänään oli semmoiset zembalot, ettei ole ikinä ollutkaan.

Ensimmäisen treenin alussa huomasin olevani yksin. Ei niin, ettäkö valmentajista olisi ollut pulaa. Ei, niitä oli viisin kappalein, mutta olin ainoa valmennettava. No askeleet yksin läpi, ja varjoa tekemään. Varjoeriä sainkin sitten tehdä muistaakseni kolme kappaletta, ja vähän oli semmonen fiilis, että jääköhän tämä nyt rentoiluksi.

Ei jäänyt.

Varjojen jälkeen säkille, ja siinä kestona kyyläsi mun säkkityöskentelyäni kaksi eri valmentajaa, ja yksi myöhemmällä ajalla treeneihin eksynyt thaikku. Neljä erää hakkasin säkkiä kuin riivattu, joka iskulla/potkulla vähintäänkin tavoitteena tappaa se, kun valmentajat vaan yllyttivät, että "haaadaaa" "liuliuliu" (joka tarkoittaa kutakuinkin "nopeampaa, nopeampaa"). Jokaisen säkkierän jälkeen otin happea kuin mikäkin.

Säkkien jälkeen kehään, jossa odottikin se harjoituksiin myöhään ilmestynyt thaikku. Sparria sen kanssa joku kolme erää, ja olin kyllä finaalissa. Lisäksi kuitenkin pääsin hakkaamaan mitsejä vielä muutaman erän verran.

Iltatreenit alkoivat jotenkin niin, kuin olisin halunnutkin. Askeleet ja ajattelin, että korvaan varjotyöskentelyn tesmaamalla lyöntejä ja potkusarjoja säkkiin melko höntsysti, niin että vaan taputtelen ja lähinnä kokeilen eri kombinaatioita. No, toisin kävi. Noi-nimeä totteleva treenaaja tuli alta minuutin viereen ja totesi lakonisesti, että "In muay thai punch HARD". No sitä sitten, takaisin riivattu-modeen. Tauko säkkierän jälkeen oli melko pitkä, ja katselin kuinka kehässä sparrailtiin, ja eikös silloin tämä naureskeleva treenaaja huikkaa, että kehään siitä.. ja jalkasuojat mukaan.

Kele, treeniä oli jäljellä vielä joku tunti ja vartti, ja nyt jo sparria? No, uusi thaikku uunista ulos. Tämä kaveri oli melkoisen paljon pätevämpi kuin se aamuinen, ja otin muutaman aika muikean hitin keskiruumiiseen ja pari päähän. Omat koukut kuitenkin upposivat melko hyvin, kuten myös muutama korkea potku.

Tämän jälkeen sivusta seuraamista erän verran ja hengitys takaisin kuosiin. Kun suojat menivät Pekalle lainaan, niin otin sitten pari-kolme erää mitseillä, jotka kieltämättä ottivat jo koville aamuisten reenien tuntuessa lihaksistossa. Vaan ei tässä vielä kaikki.

Eräs tyyppi, joka ilm. on salin valmentaja, vaikkei koskaan pidäkään varsinaista keltaista valmentaja-hihatonta päällään, halusi sparrata allekirjoittaneen kanssa. Tyyppi oli ehkä 20cm lyhyempi ja painoi jotain 70kg luokkaa. Koko ja painoetu siis. Mutta jumalauta, se äijä oli ihan kone. Sillä oli joku sata-miljoonaa-biljardia kertaa enemmän kokemusta, potkut oli nopeita ja se ei ihan hirveesti ottanut niitä iskuja takaisinpäin. Otin pari kunnon etupotkua vatsaan, yhden koukun suoraan vasempaan korvaan ja pari polvea kylkiin. Pitkällä matkalla oli ihan turha tehdä mitään, koska se nappasi jalat kiinni 90% todennäköisyydellä, ja sitten tuli hittiä. Lyönneissä se kävi heti iholle ja rupes paukuttamaan kylkiin. No koukut upposivat tähänkin, ja käytin sitten hyväkseni sitä, mitä on. Brawlingia. Loppuajasta menin vaan heti lähelle, ettei tule potkua, paukutin koukkuja ja kropasta kiinni ja miestä maahan. Ei se kertaakaan kanveeseen mennyt, mutta tiettyä tyydytystä tuli siitäkin kun se lensi jotain neljä metriä taaksepäin.

Sanomattakin selvää, että väsymykseni oli tämän sparrauksen jälkeen löytänyt uuden ulottuvuuden, ja kelloa katsottuani totesin, että ehkä tämän päivän treenit olivat sitten tässä.

Naureskeleva mies oli toista mieltä. Sain koko komeuden lopuksi ottaa sparrierän vielä sen eilisen tekniikka-treenaajan kanssa, joka on about pituudeltaan minun luokkaani, mutta kiinteässä thaikkukunnossa (mitä sen on nähnyt vetävän salilla, niin ei ole pro-ajasta hirveästi aikaa), eli jotain 70kg. Ihan suoraan sanoen hieman kammotti. No, nopeita potkuja jalkoihin, koska kylkipotkut olisi otettu saletisti kiinni, koukkuja (koska ne toimi aikaisemminkin) ja iholle vaan.

Ihan paska idea.

Jannu meinaan oli hieman guru miehen heittämisessä maahan. Ok, sain muutaman koukun sisään, ja jalkaa se ei ottanut kiinni kertaakaan, mutta niillä hetkillä kun molemmat jalat eivät olleet maassa yhtä aikaa, niin miestä vietiin.

Ensimmäisellä kerralla taisin tulla vaan tönäistyksi taaksepäin -> toinen jalka ilmaan -> jämäkkä potku tukijalan taakse -> maahan ja ilmat pihalle. Sitten happea haukkoen ylös ja homma jatkuu, taas muutama koukku sisälle ja keskiruumiiseen, nopea potku jalkaan... liian hidas, potku jalan taakse -> mies maahan ja pää jää lepäämään kehänaruihin. Ylös ja uudestaan, nyt jonkinmoista yritystä pitää pakki kasassa ja yritän heittää setää. Tosissani yritin, oli ihan ok otekin, mutta ihan turha jonkun muutaman kuukauden kokemuksella lähteä ammattilaisuraa tehneelle kukkoilemaan. Eihän se siitä mihinkään kaatunut vaikka pisti koko kropan voiman taakse.

Väännön lopuksi ei ollut enää mitään voimia. Tuskin sain käsiä ylös ja ennen kuin olin kokonaan luovuttamassa erän soi kello erän loppumisen johdoksi. Tämän jälkeen kamat kasaan ja laahustus takaisin kämpille. Nilkkasuojat jäi sinne jonnekin, kun en tajunnut koomatiloissani ottaa mukaan, mutta ehkä ne on siellä huomennakin.

En ole suoraan sanoen ikinä ollut yhtä tuhoutunut.

"Henki salpaa, keuhkoissa rahisee
Makaan hiljaa, kehoni vapisee
Valitsin kivun sillä joskus kipukin lakkaa
En tahdo pelätä, tahdon rakkautta pyytää"
-Mokoma

Day 24, Ehkä paras treeni ikinä

Päivä 24 ja uudet kujeet. Ensimmäinen treeni oli lähes identtinen eilispäiväisten kanssa. Naureskeleva mies veti treenit tututtuun tapaan, eikä suuria yllätyksiä päässyt syntymään. Setä kuitenkin huomasi, että pidin alakoukussa nyrkkiä vaaka-asennossa, vaikka sen pitäisi olla pystyssä ja etupotkussa en nostanut polvea tarpeeksi korkealle alussa. No tuli hieman tekniikkaakin korjattua.

Mutta iltatreenit, voi veljet. Ne yllättivät.

Alkutreenin jälkeen semmoinen treineri, joka on aikaisemmin vetänyt yhden treenin meille, ja harjoitteleekin pääasiallisesti aina salilla pisimmällä olevien kanssa kehotti peilin eteen, että nyt tehdään perusaskeleet. Siinä sitten jo olin hieman pettynyt, että tätä samaako se nyt sitten on.

Noei! Ekat pari liikettä oli tuttuja perussetistä, mutta sen jälkeen tehtiinkin jo 1+2+kyynärpää, 1+2+yläkoukku+alakoukku jne. -settejä. Aivan huippua. Kun oltiin näitä tehty oma aikansa, kengät mäelle ja mitseille. Kaksi erää tehtiin, ja ne oli tiukkoja. Polvea, kyynärpäätä, lyöntiä ja potkuja oli moneja. Happi oli heikossa, mutta oli niin kivaa touhua, että olis vaan halunnut jatkaa ja jatkaa.

Sitten säkeille pari erää freestyleä. Säkin jälkeen kehään. "Do brawling". Kumpikin ottaa toisiaan niskasta kiinni ja pyrkii painamaan alaspäin. Ideanahan tietysti, että normimatsissa annettaisiin polvea, mutta nyt pysyttiin siinä olennaisessa, eli niskan alaspäin vedossa. Dominoivassa asemassa on se, jolla on kädet sisimpänä, joten kumpikin tavoitteli tätä haluttua paikkaa.

Ihan sikahauskaa. Pekasta nyt ei ihan liika vastusta kieltämättä ollut. Allekirjoittaneella sattuu olemaan enemmän voimaa ja joku 15kg enemmän lihaa, niin lopputulos on arvattavissa. Käytännössä katsoen olisin voinut seistä vain paikoillani (ja kokeilinkin pariin otteeseen) enkä siitä olisi sitten liikkunut mihinkään. Treineri tietysti hokasi tämän tilanteen, ja pääsinkin sen kanssa vääntämään puolivakavasti muutaman minuutin. Jumankauta että sai tehdä töitä niskoillaan, että pysyi pää pystyasennossa. Vihdoinkin tästä sikaniskasta oli hyötyä!

Näiden jälkeen hieman piiputti. Aikaa oli kuitenkin jäljellä vielä noin 40min.

Takaisin säkille ja freestyleä. Sitten jalkasuojat kiinni ja kehään. Ensin toinen vaan heitteli potkuja molemmilta puolilta ja toinen blokki parhaansa mukaan. Vaihdettiin potkijaa. Seuraavaksi toinen potkaisee ja toinen vetää omalla saman puolen jalalallaan counteriksi etupotkun.

Treenin lopuksi vielä etupotkut ja 3x20 vatsalihasliikettä. En tiedä mikä tänään oli, mutta jo ennen noita kolmea sarjaa olivat vatsalihakset ihan finaalissa.

Kaiken kaikkiaan koko päivä oli aivan parhautta.

Day 23, Todella hyvä Fiivis

Tänään oli taas tuplapäivä, pitkästä aikaa. Ja oli tooodella hyvä fiivis. Sain vihdoinkin koneen käyntiin (toisin kuin eilen, jolloin oli taas vähän taukojäykkyyttä) ja potkut & lyönnit lähtivät aivan eri malliin. Erityisen tyytyväinen olin tänään säkillä freestylellä harjoitellessani lyöntien voimakkuudesta ja sarjojen toimivuudesta.

Okei, ei se mitään maailmaa mullistavaa ollut teknisesti. Melko peruskauraa: 1+2 1+2+3+4 yläkoukku(ja), tai blokki, etupotku, korkea potku, ennen jalan laskeutumista 1, ja 2+3+4 jalka maassa.

Kivaa~.

Treenien rakenne oli tänään sama molemmilla kerroilla, sillä muikea jannu, joka nauraa puolet treeneistä, teki comebackin. Askeleet, shadowia kolme erää, säkille kolme erää freestyleä, mitseihin pari-kolme erää, 100 etupotkua ja 100 polvipotkua. Ainoana erona oli se, että iltatreenikerralla oli kroppa enemmän auki, eikä ollut enää niin käsittämättömän kuuma.